Se, että päästiin finaaliradalle, on meidän tämän kauden ja pitemmänkin ajan tavoite ja ,että sain pääni pidettyä läjässä. Tähän sitä on tähdätty ja tehty töitä. Kaikille tsemppareille ja reeni-kavereille ja  Kärnän Julialle ( joka piti meille psyykkisen valmennuksen kurssin) ISO KIITOS!!!

Ihana oli huomata miten positiivisella asenteella on iso merkitys ja sillä, ettei ota asioita ihan niin vakavasti. Kataisen Sannan kanssa oltiin peräkkäin menossa hyppy-radalle. Sanna oli jo kuulutettu radalle kun Sanna viimetipassa kääntyy katsomaan minua ja “kanittaa” yhdellä kädellä leveä virne naamalla. Se fiilis mikä siitä kanituksesta jäi ja Sannan ilme tulevat olemaan hyvänmielen tuoja varmaankin vielä monta kertaa. Aivan mahtavaa!!  Taisi oma jännityskin laskea tuosta. Oman vuoron tullessa olisin halunnut taputtaa käsilläni pääni päällä saaden(?) näin yleisön mukaan, mutta vielä en ilennyt Katsotaan karsinnoissa sitten riittääkö pokka

Sarille ja Miiralle matkaseuralaisille kiitos, vaikka välillä puskissa huidoinkin ja perhe Heiskaselle kivasta illanvietosta!!!

http://www.royalcanin.fi/agism09/

Linkin takaa löytyy meidän finaalirata, josta näkyy miten pieni lipsahdus voi johtaa hylkäämiseen..

Me ollaan numerolla 26.

Päästiin sentään finaaliin!!!!!

Tämäkin takki on valmistettu samalla kaavalla kuin muutkin, mutta pieni eroavaisuus löytyy  kiinnityksestä. Tässä takissa ei ole kuin yksi kiinnityshihna ja se on alakappaleessa ja toimii pikalukolla

Ja mannekiinina Luru edelleen

Taavo sai myös kevyemmän takin ja sekin on Lurun päällä

Ja helemassa kommeilee piäkallo

Lurun oma takki on “löytökankaasta” tehty. Etsin flanellia varastosta Wallun ja Taavon takkiin, kun rutukangas ponnahti vastaan yhdestä kangaslaatikosta. Mielikuvitus laukkaamaan ja Luru sai kun saikin tälle kesälle sadetakin

Jennille kiitos kuvien räpsimisestä reenien lomassa

Pedon takin kuosiin omistaja sai vaikuttaa ja siitähän tuli muodinmukainen, siis melkeimpä helmi, vaikka itse sanonkin

Selkäkappale ei ole valkoinen vaikka se näyttää siltä. Valotus teki tepposet…

Taavon takki on “kiiltonahkaa”

Ja helmassa komeilee kenguru-brodeeraus.

 Taavin “isoveljelle” Wallulle tein “vapainkäsin”  kaksivärisen takin ja sen tekeminen oli pelkkää riemua. Vaihteeksi jotain uutta itselleni tekemiseen )

Mallina Luru, joten takki on kieltämättä heiman iso, vaikka Luru ei pienimmästä päästä bordereita ole, niin kyllä Wallu on reilusti suurempi, kunnon Jätkä!

Vielä Vimmasta ja Taavista yhteis-posaaraus kuva

Ja samalla mittasin Sannan Pedon uutta takkia varten.

Hokkasen Arto kiinnostui tekemisistäni sen verran, että tilasi koirilleen takit:

Nikille poikamaisen sininen ja

Peggylle tyttömäisen punainen. Ninkin takki on Taavon ja Peggyn takki on Roiston päällä. Piti saada kuvat ennen takien luovutusta

Taavin takki

Taavin takki kuuluu vanhimpiin tilaustakkeihin. Toimii enelleen ja heijastimetkin on vielä ehjänä.

Vimman takki sinänsä oli haasteellinne toteuttaa, kun Vimma on niin lilliputti. Onneksi muutaman sovituksen ansiosta sain takin istumaan ja taisi sillä olla talvella käyttöäkin

vääntöä

Testailin Kyran kirjan anteja ensin käynnissä ja sitten ravissa. Pikkuhiljaa Hiski pehmeni ja alkoi myötäämään niskasta

periksiantoa

Kummasti Hiski pehmeni sekä pohkeelle ja ohjalle alun jälkeen.

Sari laittoi meille maahan puomit joiden yli oli tarkoitus mennä reilussa tempossa. Puomit oli ensin meille ravipuomeina

Anu ja Funi

jonka jälkeen Sari pidensi niiden väliä,että Funi-issikka pääsisi menemään puomit laukassa. Pitihän minun kokeilla venyisikö Hiski ravissa puomien yli ja venyihän se ja helposti :C)

venytys

 

Puomien jälkeen kokeilltiin hypätä miniriikkistä estettä ja hyvin molemmat hevoiset sen yli pääsivät, minulla toisn oli Hiskin kääntämisen kanssa hieman ongelmia Myöhemmin, kun oltiin pelloilla loppu laukkailemassa , Anu kertoi oikean laukan olevan Hiskille vaikeampi. Ei se sitten ollut ihme, etten sitä saanut ihan niin helposti kääntymään… Onneksi olin ottanut toiset vaatteet kenkäilemistä varten mukaan, tuli toppavermeissä ratsastaessa sen verta hiki, että oli alimmainen kerros ihan märkä. Taisi Sarilta lainassa olleet topparatsastushousutkin saada osansa.Hurautettiin autolla hieman kauemmas = isommille hangille ja kengät jalkaan ja koirat autosta ulos ja hangelle. Lunta olikin ihan riittävästi ,pienimmät joutuivat tekemään oikeasti töitä päästäkseen eteenpäin upottavassa hangessa.

Luru ja Tarra

Sari otti Tiinan toisen porokoiran (toivottavasti se meni näin tuo rotu) mukaan lenkille ja Tarra pitkillä koivillaan päästeli alkuun hieman pidempää lenkkiä kuin muut. Loppumatkasta Tarrakin päätyi meidän perään valmiille polulle.

Välillä kiipeiltiin lumisia rinteitä ylös, mieli positiivisena ja selkä märkänä

vuoren valtijatar

hangessa

Välillä koko letka oli takana ja sain leikkiä Pillipiiparia

Pillipiiparin letka

Luka niin pörhäkkänä

Luru tossuineen.

Illalla vielä poristiin porukalla (Mika, jenni ja Viivi, Miira ja Päivikki ja tietty Simo) lisää agilitystä ja loppu illan shoun taisi vetäistä Vivi- neiti

sulotar

Mutta onneksi minulla oli iki-ihana “kyökki-piika” auttamassa, ilman Miiraa tuskin olisin selvinnyt “suurestakokkausurakasta”